Kelttiläiset kansat ja kulttuurit
muodostavat erään Euroopan vanhimmista tunnetuista kulttuuripiireistä.
Tieteenalasta riippuen se keitä katsotaan kuuluviksi kelttiläisiin
kansoihin määritellään hieman eri tavalla. Seuraavassa
muutamia yleisimpiä ja tärkeimpiä määritelmiä:
1. Kielitieteellinen määritelmä:
Kelttejä ovat nk. kelttiläisiä kieliä puhuvat
kansat. Kelttiläisiin kieliin lasketaan nykyään puhutuista
kielistä iiri (Irlanti), gaeli, (Skotlanti), kymri (Wales)
ja bretoni (Bretagne), sekä uudelleen elvytetyt korni (Cornwall)
ja manx (Man-saari). Tämän lisäksi nyt jo kuolleita
merkittäviä kelttiläisiä kieliä ovat nykyisen
Ranskan alueella puhuttu galli, sekä Espanjan pohjoisosissa
puhuttu keltoiberi. Näiden alueiden kansanperinteen ja kulttuurin
uskotaan yhä tänäänkin pitävän sisällään
elementtejä aina esikristilliseltä ajalta saakka.
2. Arkeologinen määritelmä:
Arkeologisessa mielessä kelttiläisiin kulttuureihin lasketaan
noin vuonna 800 eKr. alkunsa saanut Hallstattin kulttuuri, sekä
sitä 500 eKr seurannut La Tène-kulttuuri. Kumpikin näistä
kulttuureista syntyi Keski-Euroopassa - nykyisen Itävallan
ja Sveitsin alueilla. Syntyalueiltaan ne levisivät muutamassa
sadassa vuodessa ympäri Eurooppaa siten, että kelttiläiset
kulttuurit asuttivat parhaimmillaan (100-luvulla eKr) aluetta, joka
lännessä ulottui Irlantiin ja Espanjaan, idässä
Tonavan suistoon ja myöhemmin jopa Turkin Galatiaan, etelässä
Pohjois-Italiaan, Espanjaan ja Makedonian rajoille, sekä pohjoisessa
Reinin keskijuoksulle ja eteläiseen Puolaan.
3. Historiallinen määritelmä:
Antiikin kirjoittajat (kuten esimerkiksi Julius Caesar) kutsuivat
kelteiksi niitä kansoja, jotka asuttivat Alppien pohjoispuolisia
alueita roomalaisaikana. Roomalaiset kävivät sotaa näiden
kansojen kanssa ja noin vuoteen 150 jKr mennessä kelttiläiset
kulttuurit manner-Euroopassa olivat sulautuneet Rooman valtakuntaan.
Saarikeltit, eli Britannian ja Irlannin asukkaat säilyivät
itsenäisinä pitempään. Niiden omalaatuinen kulttuuri
yhdenmukaistui mannereurooppalaiseen valtakulttuuriin vasta kristinuskon
tulon myötä, joka tapahtui vuosien 400 - 600 jKr välillä.
Vielä tämänkin jälkeen paljon esikristillisen
kelttiläisen kulttuurin teemoja ja aihelmia säilyi alueen
kansojen kansanperinteessä ja taiteessa. Kelttiläisiä
kieliä alueella puhutaan yhä tänäkin päivänä.
Kelttien kulttuurin kultakausi sijoittuu Euroopan
menneisyydessä ajanjaksolle jolloin maanosamme siirtyi esihistoriasta
historiaan, kirjoituksettomasta kulttuurista kirjoituskulttuuriin,
heimoyhteiskunnasta kaupunkiyhteisöihin, ja esikristillisestä
uskontoperinteistä kristinuskoon. Tämän johdosta
- ja hyvällä syyllä - kelttejä usein kutsutaankin
kaikkien eurooppalaisten esi-isiksi sekä Euroopan kulttuurihistorian
aamuruskon kansaksi.
Tom Sjöblom
Tapahtumat
XII International Symposium
of Societas Celtologica Nordica 2012